Ajatukseni huilata ja olla pohtimatta naisia ei oikein toiminut. Eksä yllätti. Sanoi että haluaa yrittää taas, kunnolla. Aloittaa alusta. Että on möhlinyt, ja tehnyt virheitä, ja haluaa uuden tilaisuuden. Vastasin, että pitää pohtia, ja että siihen voi mennä aikaa. Ja että minulla on muutakin tekeillä, enkä lopeta kaikkea kuin seinään. Mutta en nyt erityisemmin etsi uutta, pohdin vain vanhaa ja tutustun siihen mitä jo on.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Kyselin eksältä millaisena hän näkisi tulevaisuuden, miten asiat olisivat muuttuneet, miten yhteiselo voisikin nyt olla mahdollista kun se ennen sitä ei ollut? Katselimme yhdessä elokuvaa ja söimme karkkia. Oli kivaa, niin kuin ennenkin.

 

Samoihin aikoihin toisaalla etenin erään viehättävän naisen kanssa sellaiseen "aikuisten vaiheeseen", tarkoittaen myös seksiä. Ihastuttava ihminen, lupaava alku. Eksä kyseli asiasta, olin rehellinen. Sitten eksä meni rikki. Säikähdin. Aiemmin hän ei ole tuntenut mitään vastaavaa, oli joskus jopa onnellinen kun minulla on jotain muuta enkä hänen peräänsä itkenyt.

 

Eksä koki että johdin harhaan. Että pohdin yhteen paluun mahdollisuutta, vaikka samalla oli muuta. Ymmärrän häntä vahingossa loukanneeni. Tein virheen, olisi pitänyt olla selkeämpi. Yhteen paluu oli mahdollista, palaamattomuus myös.

 

Halusin tietää lisää, siksi kyselin. Ja menin lähemmäs, varmaan lupauksia antavasti. Sanoin että välitin edelleen. En tajunnut että pohdinta ja keskusteleminen voi vaikuttaa sitoumukselta. Olinhan sanonut että en tiedä, että minun pitää pohtia asioita ja en kaikkea lopeta kerralla. Että menee aikaa.

 

Sitten tämä tuore tuttavuus kyseli myös asioita. Olin rehellinen hänellekin. Soittelin kaikille muutamalle ystävälleni. Kaikilta, ihan kaikilta, tuli sama ohje. Mieti ja tee päätös.

 

Eksä pohti vuoden, minä vain seurasin hänen päätöksiään ja tuntemuksiaan. Nyt prosessoin eron läpi muutamassa päivässä. Ensimmäistä kertaa kyseessä oli minun valintani. Tajusin etten ollut ikinä valinnut, olin vain sopeutunut.

 

Päätin sanoa ei eksälle. Että ei nyt, ei tällä tavoin. Että minun pitää oikeasti vielä miettiä. Oma uusi elämä on jo raiteillaan. En lähde sitä heti purkamaan. En taas vain seuraa toisen valintoja. Ja että en halua olla eksälle pelastusrengas. Kaipaan kanssakulkijaa. Ja että minulla on jotain uutta ja mielenkiintoista, jonka haluan selvittää.

 

Eksä erehtyy siinä, että minulla olisi jotain suurta ja hienoa. Ei, minulla on jotain uutta ja lupaavaa. Mutta kuten mikä tahansa suhde, se voi kaatua nopeastikin. Ja uusi tuttavuus voi hyvinkin näyttää minulle ovea kun en ollutkaan niin yli aiemmasta kuin luulin ja sanoin olevani. Tämän aika lailla suoraan myös hänelle kerroin. Minä en valehtele, muuta kuin näemmä vahingossa kun en paremmin osaa asioita sanoa.

 

Mutta en minä valitse naisten väliltä, enkä valinnut. Valitsin oman tieni. Sen tien varrella voi olla vaikka mitä, ja se tie voi yhtyä jonkun toisen tien kanssa. Nyt valitsin vain, etten käänny takaisinpäin. Edessä voi olla vaikka mitä.