(Huomatkaa ajassa hyppiminen, nyt ollaan kaukana viime vuoden puolella.)

Kerran vaimo lähti viettämään iltaa. Koneeni reistaili, olin vaimon koneella. Siinä sitten touhusin netissä omiani. Lopuksi rupesin tuhoamaan sivuhistoriaa, näin teen aina kun olen vieraalla koneella. Tunnustettakoon, että etsin myös jonkun julkkismallin tissikuvia, kun siitä oli ollut lehdissä. Ikinä en muuten löydä netistä mitään minkä muut löytävät heti, en silläkään kertaa..

Tuhotessani siinä erinäisiä sivuja yhtäkkiä tajusin, että olin kaukana jossain muualla kuin omia tekemisiäni piilottelemassa. Sivuhistoria oli täynnä pornoa, kuvia, animaatioita, tarinoita, linkkejä ja eroottisille chattisivuille.

Eipä tuo minua isosti yllättänyt, määrä vain vähän. Vaikka vaimo on hiljainen ja passiivinen, jollain tavalla alta on pilkahtanut pikku hiljaa muitakin puolia. Lähinnä häkellyin tuosta chattisivusta, yllätyin siitä että vaimo tekisi jotain vuorovaikutteista. Loukkaannuinkin.

Yhtäkkiä tajusin, että netissä oli myös kuvia vaimosta. Alastomana, tunnistamattomana. Sivulla oli myös miesten kommentteja, ja vaimon vastauksia. "Kiitos kehuista :) Millaisia kuvia toivoisitte lisää?"

Sinällään ajatus vaimosta alastomana kameran edessä on suorastaan kiihottava. "Ongelmani" oli, että vaimo ei ollut varmaan vuoteen edes suudellut minua, ei juuriaan koskenut minua, enkä saanut katsella häntä alastomana. Minusta tuntui, etten häntä kiinnostanut.

Vaimon vastaus oli ollut, että hän ei ole erityisen seksuaalinen ihminen. Ja että minun tulisi hyväksyä hänet sellaisena kun hän on. Niin olinkin omasta mielestäni tehnyt. Hyväksyin sen vähän huomion mitä sain, olettaen, että enempää ei ollut. Nyt tajusin että sitä on paljonkin, mutta minulta se piti salata. Tuntui, etten ole sen arvoinen.

Lisäksi olin aika ajoin kysynyt saisinko joskus kuvata. Ei edes mitään pornoa, vaan edes muutaman hitusen eroottisen kuvan. Ei, oli ehdoton vastaus. Nyt tajusin, että kuvaaminen on ihan ok – ja alastomuus, porno ja eroottisuus. Ja että voi sitä toisilta kysyä mitä ne haluaisivat. Asia vaan ei koske minua.

Juuri se loukkasi, minut ja toiveeni työnnettiin sivulle ehdottomalla eillä, sen sijaan täysin tuntemattomien toiveita voidaan toteuttaa. En päässyt edes osalliseksi siihen, mitä olin toivonut. Tajusin myös, että olin pitkään odottanut ja toivonut että vaimo tulisi ulos (seksuualisesta) kuorestaan, uskaltaisi ja paljastaisi myös itseään. Niin oli tapahtunutkin. Minulta salaten.

En oikein osaa kuvata miltä silloin tuntui. Tajusin muutaman minuutin aikana, että vaimon oli valehdellut ja kertonut tarinoita jotten pahoittaisi mieltäni. Tajusin, että sen lisäksi että hän itki toisen miehen perään sylissäni, hän oli myös fyysisesti kaukana. Jos ei konkreettisesti, niin halujen suhteen. Hän oli henkisesti kiinni toisessa, fyysisesti etäinen, ja halunsa sekä toiveensakin hän salasi.

Minulla ei ollut enää muuta kuin nainen jota rakastin, ja joka asui kanssani. Ei sielua, ei ruumista, ei intohimoa. Tulevaisuudestakaan ei saanut puhua, hän koki sen ahdistavaksi. Elin vaimon kuoren kanssa. Tuntui kelpasin lähinnä tienaamaan rahaa ja pitämään rutiineja kunnossa. Mahdollistamaan puitteet sille, että voi olla ilman minua.

Kokosin itseni viimeisen kerran. Soitin vaimolle, ja kerroin asiasta. Etten väijyttäisi toista kotiin tullessa. Siitä puhelinsoitosta olen vielä tänäkin päivänä ylpeä.

Vaimo tuli kotiin. Seurasi keskustelu, joka avasi koko vyyhdin ja pisti eron vireille. Mitä vaimo muuten teki heti puhelumme jälkeen ennen kotiintuloa? Soitti hädissään "ystävälleen", siis sille miehelle, joka "ei ollut kolmas pyörä".