Paljastusten jälkeen selvisi, että vaimo oli harrastanut muun muassa nettiseksiä (jota hän ei kokenut pettämiseksi, minä koin). Seurasi monia sekaisia päiviä. Kaikki tuntui olevan vinossa, pois paikaltaan. Tajusin että en tuntenut vaimoa. Hän koki, etten ollut häntä hyväksynyt sellaisena kuin hän on. Minä koin, etten voi hyväksyä sitä mistä en tiedä. Ja että hän on valehdellut minulle.

Keskustelimme monia iltoja. Lopulta vaimo tarjosi minulle kolmea vaihtoehtoa, vaikkakaan ei näin suoraan. Joko muutamme erilleen, jatkamme yhdessä mutta saamme mahdollisuuden olla muiden kanssa jos siltä tuntuu, tai sitten jatketaan niin kuin nyt, mutta hän on vain onneton ja surullinen. Minä saan valita.

Siinä oli sitten hienot vaihdot esillä. En halunnut erota, joten se vaihtoehto tippui saman tien pois. Minähän elin rakastamani naisen kanssa, ja olin lähinnä pohdiskellut minne seuraavat lapset majoitetaan. Elämäni oli hyvää. Valitettavasti hänen elämänsä ei ollut. Halusin kuitenkin yrittää, melkein mitä tahansa.

Toinen vaihtoehto ahdisti minua suuresti. En sitä halunnut. Vaimo puhui vain mahdollisuudesta, jota hän ei varmaan edes haluaisi käyttää. Että nyt ahdistaa, ja tuo mahdollisuus voisi vähentää ahdistusta. Että ei olisi niin sidoksissa.

Entä halusinko sitten että vaimo vaan kituuttaa nykyisessä minun ja lapsen takia? No en. En minä halunnut että hän on onneton, tai itkee surullisesti kulman takana. Halusin että vaimo on onnellinen. Lisäksi siitä päivästä alkaen, aina kun hän olisi surullinen, olisin tiennyt että se on osin minun valintani seurausta.

Sovimme, että saa olla toisten kanssa jos siltä tuntuu. Ja eroasiaan palattaisiin myöhemmin.

Itselleni yritin markkinoida, että tämähän on hieno mahdollisuus. Että minulla on vaimo joka oikein antaa luvan olla muiden kanssa. Mutta kun en halunnut olla muiden kanssa. Vaimo puhui vain mahdollisuudesta, yritin sen uskoa. Oikeasti tiesin jopa miehen nimen.

Toisaalla toisen miehen parisuhde päättyi muutaman päivän kuluttua meidän sopimuksestanne. Jälleen kiinnostava "sattuma". Kaikki oli valmista. Hankala on kuvata miltä tuntuu, kun ihminen jota rakastaa on aloittamassa suhteen toisen kanssa. Hankalaa on myös katsoa voimattomana kun oma vaimo rakastuu toiseen. Se on sellainen äärimmäisen epätoivoinen ja voimaton tunne.

Halusin kovasti uskoa vaimoani, että ei tässä mitään. Oikeasti ryömin peittojen väliin ja itkin.