Tässä eron jälkeen olen käynyt maailmalla monien naisten kanssa. En ole laskenut määrää. Osa on entisiä työkavereita, osa muuten vaan kaukaisia tuttuja, osa netin maailmasta. Aina sitä seuraa saa kun on mukava mies ja sosiaalisestikin taitava.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Ei ole isommin kolahtanut. Kerran päädyin viettämään yötä kaukaisen tutun kanssa. Se oli pikemminkin sitä, että molemmat kovasti kaipasimme lohtua ja rehellistä seksin täyttämää lähellä oloa ilman sen kummempaa suhdetta.

 

Oikeastaan kaksi "tapausta" on ollut sellaisia, että voisin hyvin kuvitella, että niistä olisi jossakin vaiheessa voinut seurata jotain (tai sitten ei). Siis että mahdollisuuksia oli. Kumpikin juttu kääntyi kaveruudeksi ennen kuin itse tiesin, mitä minä toivoisin.

 

Ongelmani on, että olen vuosikymmenen tottunut olemaan hyvä ystävä. Nyt olen automaattisesti hyvä ystävä silloinkin, kun haluaisin vähintään pitää auki sen mahdollisuuden, että olisi jotain enemmän. Toisekseen minusta varmaan näkyy ulospäin se, että eropohdinnat ovat vielä kesken.

 

Niinpä tajuan liikkuvani maailmalla lähetellen sekä "kaverisignaaleja" että "ei vielä valmis signaaleja". Ne tulevat luonnostaan, enkä niitä osaa kytkeä pois päältä.

 

Edellisen kääntöpuolena voin viettää milloin tahansa iltoja ihastuttavassa seurassa. Vaan nukkuman menen yksin. Positiivinen ongelma, sanoisi joku. Minä taasen ajattelen että on siinä haittansakin. Huomaan kaipaavani sellaista fyysisesti ja henkisesti alastonta rehellisyyttä jota ei "vain" kavereiden kanssa saa. Toisaalta lähetän viestejä, etten kaipaa sitä mitä kaipaan.