Sitten eron olen käynyt maailmalla tuttujen ja tuntemattomien kanssa. Olen kaiketi käynyt treffeillä (onpas hassu sana kirjoittaa) noin kymmenisen naisen kanssa, kerran tai useamman. Ovat entisiä työ- tai opiskelukavereita, netistä löytyneitä tai muulla tavalla mukaan tarttuneita. Sosiaalinen ja ihan fiksu mies kyllä useimmiten seuraa saa.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Nuo jutut ovat aika nopeasti päätyneet kaveruudeksi, tai muutoin vain pysähtyneet. Tästä vuodatin jo aiemmin.

Tajuan että olen täyttänyt jonkinmoista tyhjiötä. Sekä myös halunnut olla valmiimpi kuin olenkaan. Olen tosin ollut kiltti ja rehellinen, kertonut seuralaisille missä mennään. Harhaan en halua johtaa. Edellinen vähentää mahdollisuuksia kuumaan seksiin merkittävästi. Toisaalta on oikein olla suora ja rehellinen. Ja mieluummin olen eroprosessin keskellä itsekseen piehtaroiva rehellinen mies, kuin ilkeä harhaanjohtaja.

Päätin tässä – tosin olen epävarma siitä kuinka hyvin päätökseni tulee pitämään – etten edes katso yhteenkään naiseen päin ainakaan muutamaan kuukauteen. Olen vaan kotona, vietän aikaa lapsen kanssa, katson televisiota, luen ja kirjoitan. Opettelen olemaan yksin, ja tekemään asioita yksin. En yritä etsiä mitään, enkä pyri olemaan mitään.

Olen pikkaisen romantikko, ja uskon kyllä että elämällä on minulle vielä iloista annettavaa myös parisuhderintamalla. Hyvät asiat harvoin tapahtuvat ilman, että tekee työtä niiden puolesta tai tarttuu tilaisuuksiin joita edessään näkee. Toisaalta hyvät asiat eivät myöskään tapahdu pakottamalla.