Olen tässä viettänyt lauantainta - yksin. En ole puhunut kenenkään kanssa. Hommaillut, katsonut dvd:tä, siivoillut vähän. Kuuntelen musiikkia - kovaa. Olen vaan.

Samaan aikaan on sekä surullisen yksinäinen, että vapautunut olo. Minä olen minä. Saunon, menen kenties aikaisin nukkumaan, touhuan kaikenlaista mitä ei tarvitsisi tehdä, tai vaikka valvon myöhään. Tämä on varmaan sitä mitä koin ja koen tarvitsevani. Yksinoloa. Henkistä ja fyysistä.

Taukoni naisista on toiminut. En ole lähtenyt mihinkään suuntaan. En ole kipittänyt takaisin eksän luo, en ole ollut tekemisissä "lupaavan" uuden kanssa. Yöllä näin opettavaisen unen, jossa päädyin olemaan läheinen erään tutun naisen kanssa, johon tunnen vetoa, ja joka taitaa tuntea vetoa minuun (ei siis kumpikaan edellämainituista, vaikka enemmän tunnen vetoa niihin suuntiin). Alitajunta opetti minua uneni kautta - sekin kuvio lähti heti menemään mönkään.

Olen loppujen lopuksi hyvin tyytyväinen itseeni. Työtä, arkea ja vanhemmuutta. Taukoni naisista taitaa toimia. On se toiminut jo yli viikon, kohta kaksi. Olen minä nyt tuttuja nähnyt, mutta ei mitään parisuhde- tahi seksuaalista meininkiä. Tähän kun totun, tien päässä voi olla vastauksia.